En oo tainnut täällä koskaan mainita, että miun ensimmäinen koulupäivä oli oikeastaan aika kamala. Itku tuli koulupäivän jälkeen samantien bussissa ja ekat kaks viikkoa menikin itkun siivittämänä eteenpäin. En tiedä, mitä olin odottanut mutta heti alusta asti miulla oli tunne, etten oikein istu porukkaan ja että mitä mie oon oikein mennyt tekemään aloittaessani amk-opinnot. Samaan aikaan poikaystävä aloitteli yliopisto-opintojaan koulussa, jossa miekin olisin halunnut olla.
Oli yllättävän vaikeaa sopeutua ajatukseen siitä, että mie opiskelen itselleni ammattikorkeakoulussa ammatin enkä sitä yliopistotutkintoa, mistä olin haaveillut niin kauan kuin olin jotain Suomen koulujärjestelmästä ymmärtänyt. Miun mielestä yksikään koulutus ei oo toisen yläpuolella enkä millään tavoin aseta koulutuksia "paremmuusjärjestykseen", vaan arvostan kaikkea ammattitaitoa ja osaamista ihan täysillä, oli se sitten amiksessa, työssä oppimalla, ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa hankittua. Olin vaan aina kuvitellut itseni yliopistoon: opin paremmin lukemalla kuin tekemällä.
Hain nyt kevään yhteishaussa kahteen koulutukseen: Helsingin yliopistoon logopediaan ja Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon kauppatieteisiin. Oon kevään aikana käynyt muutaman kurssin fysioterapiakoulutuksesta, ottanut aikaa itselleni ja valmistautunut pääsykokeisiin. Puheterapeutiksi en tuu tämän kevään haussa pääsemään, mutta ajattelin käydä katsomassa pääsykokeet vähän siltä varalta jos aion myöhemmin hakea sinne tosissaan. Kauppikseen oon oikeasti lukenut ja vielä kuukauden verran olisi aikaakin lukea.
Mutta sitten toisaalta. Miun fyssariopinnot on mennyt tähän mennessä itseasiassa tosi hyvin, suuresta osasta kursseja oon saanut arvosanan 4 (arviointiasteikolla 1-5) ja näillänäkymin sinne riviin päätyy myös yksi vitonen. Tiedän, että miusta voisi tulla ihan kelpo fysioterapeutti, alle 3 vuoden päästä miulla olisi ammatti ja luultavasti töitä riittäisi ihan hyvin. Voisin halutessani jatkokouluttaa itseni vaikkapa terveystieteiden maisteriksi ja työskennellä tutkijana, tai fysioterapian opettajana. Jos meille ois sattunut pienempi ryhmä ja oisin saanut alusta alkaen kunnon otteen opinnoista ja alasta, en ehkä edes miettisi tämmösiä.
Tiedän myös, että tulisin rakastamaan LUT:issa opiskelua ja itseni haastamista, mutta haluanko oikeasti olla isona "bisnesnainen"? Miehän oon koko elämäni vannonut, että miusta ei tule mitään tylsää toimistotyöläistä ja oon aina halunnut työskennellä ihmisten parissa. Mitäs jos taas miulle olisi olemassa se unelma-ala, mutta jossain muualla Suomessa, uskaltaisinko muuttaa kauemmas perheestä ja poikaystävästä? Entäs jos yliopistotutkinto toisi miulle semmoisia upeita mahdollisuuksia, joista en oo osannut kuvitellakaan? Toisaalta taas kaupallisen alan työllisyystilanne pelottaa hyvinkin paljon. Jokatapauksessa, yrittänyttä ei laiteta ja 3.6 aion yrittää kauppatieteellisen alan yhteisvalinnassa. Sitä en tosin vieläkään tiedä, mitä aion tehdä jos opiskelupaikka aukeaa. Mietitään ja murehditaan sitä sitten kun on sen aika :-) Kuten miun äitini usein sanoo, asioilla on aina tapana järjestyä.
Onko teidän tulevaisuudensuunnitelmat jo selvillä?
Tällasia postauksia on hirveen kiva lukea, kun kirjotat rehellisesti omista fiiliksistäs! :-)
VastaaPoistaKiva että tämmösetkin saa hyvän vastaanoton! Oon niin monesti maininnut täällä blogissa tästä ammatinvalinta-asiasta että ajattelin avata sitä ja sen taustoja vähän enemmän :-) Ehkä tästä on jotain apua samojen asioiden kanssa painiville :>
PoistaOsaan niin kuvitella miltä susta tuntuu. Tää koko ammatinvalinta ja mihin jatkaa lukion jälkeen on aina pelottanu ka tosi vaikeeta se onkin! Niin toivon että löydät itelles jonkun sopivan paikan mistä tykkäät ja mihin intoa riittää, oli se sitten missä tahansa! :-) samaistun fiilikseen "oon aina oppinu lukemalla enkä tekemällä", mut silti mietityttää, onko se yliopisto sittenkään se mun juttu, kos sinne ovet nut edes aukeaa.. tsemppiä!!
VastaaPoistaSepä se, tuntuu että vaihtoehtoja on jopa ihan liikaa! Sen lisäksi, että pitäis viihtyä opiskeluissa, tulisi myös tulevaisuuden työn/ammatin olla motivoiva ja semmonen mistä tykkää :-) Suurin osa ajastahan on kuitenkin sitä tavallista arkea, joten siitä olis hyvä tykätä. Kyllä me vielä omat polkumme löydetään, ihan varmasti! :-)
PoistaTiiätkö, on niin sama tunne. Mie olin aina jotenki kuvitellu ihteni yliopistoon, opiskelee Psykaa tai ravitsemustiedettä. Ekan AMK vuoden jälkeen olin itkukurkussa koska eka vuos oli oikeesti ihan paska (kiitos uuen opetussuunnitelman). Nyt tokan vuuen ja harkan jälkeen kiitän, et jatkoin. Miusta tulee hyvä ammattilainen ja saan alan, jolta voin jatkaa ihan mihin vaan. Esim. psyka toimii toimintaterapian kanssa tosi hyvin. Mut jotenkin kun päässä on ollu se ajatus että haluu yliopistoon ja joku ala kiinnostaa.. Niin... Sitä ei saa pois.
VastaaPoistaToisaalta mietin sitäkin, että entä jos pääsen sinne psykalla ja koulussa tuleekin sama fiilis kun ekana vuonna amk:ssa. Se tunne, että eihän tää ookaan sitä mitä ootin.
Ikinä ei voi tietää, mut asiat tuppaa järjestyy, sen oon saanu huomata:---)
Tuntuu tosi lohduttavalta kuulla, että muilla on ollut samoja ajatuksia! Mie tykkäsin ekasta harjottelusta vaikka se olikin vasta "tutustumista" ja voisin oikeasti kuvitella itseni tekemään sellasta työtä joskus, en vaan viihdy oikein tuolla meidän koulussa. Kaikki sote-alan koulutukset on kyllä siinämielessä kivoja, että siitä voi lähteä jatkamaan just mihin vaan suuntaan ja täydentää osaamistaan ja työpaikkoja riittää tosi monenlaisia.
PoistaToisaalta taas pelottaa juurikin tuo mistä sanoit, että mitä jos ottaa riskin ja vaihtaa eikä toinenkaan ala tunnu oikealta. Ehkäpä kaikella on tarkoituksensa myös näissä koulutusasioissa :-) Hurjasti tsemppiä opintoihin Jenna!
Äidit on tosi viisaita, oma nimittäin sanoo tota ihan samaa! :) Tsemppiä tosi paljon tulevaisuuteen, kyllä ne asiat varmasti järjestyy :)
VastaaPoistaÄidit on <3 Kiitos tsempeistä Roosa, eiköhän nää asiat tästä pikkuhiljaa ala selkenemään :-)
Poistamä olen sua kaksi vuotta vanhempi ja ihan yhtä "hukassa" opintojen suhteen! pääsin sisään haluamaani yliopistoon opiskelemaan kieltä, mutta sitten iski jäätävä "mitä jos" -pelko päälle, peruin opintopaikkani ja muutin ruotsiin. täällä pakoillaan yhä melkein vuosi myöhemmin, mutta pikkuhiljaa on iskenyt kunnon varmuus tota kieltä kohtaan, että se on just se kieli, jota haluan opiskella. pääsykokeisiin lukeminen on alkanut jo melkein vuoden etuajassa, mutta ihan erilaisella motivaatiolla kuin jouluna 2013 kun ekan kerran aloitin! välillä pitää vaan hengähtää, lopettaa ajattelu ja kyllä se oikea vastaus sitten tulee sieltä! tsemppiä hirveästi sun tulevaisuuteen <3
VastaaPoista"mitä jos" -tyyppiset ajatukset on täälläkin niin tuttuja..Tuommoista motivaatiota ja "paloa" jotakin kohtaan kun löytäisi itsekin niin olis helpompi lähteä johonkin suuntaan. Kiva kuulla, että oot löytänyt oman juttusi ja että se tuntuu oikealle. Nimenomaan pitäis lopettaa tää liika ajattelu, tää ei ainakaan helpota asiaa :-D Hurjasti tsemppiä siullekin pääsykoelukemiseen ja tulevaisuudenhaaveiden toteuttamiseen ja kiitos kannustavasta kommentista! <3
Poistaihania kuvia!!
VastaaPoistaKiitos, näistä tuli miunkin mielestä ihan kivoja! :-)
PoistaMiulla ei oo tulevaisuudensuunnitelmat vieläkään selvillä vaikka kaks ammattia löytyykin jo taskusta :D tykkään kyllä nykyisestä työstäni, mutta koska sen jatkuminen on epävarmaa (ja työ on vielä osa-aikainen eli ei sillä valitettavasti niin hyvin elä :( ) niin on pakko kehitellä vaihtoehtoja. Mein alalta on vielä suhteellisen vaikea löytää töitä ainakin täältä päin, niin todennäköisesti oon lähdössä taas opiskelemaan ens syksynä.
VastaaPoistaMiulla on paikka kouluunkin jo valmiina, itseasiassa fyssariks oisin lähdössä opiskelemaan :) vähäsen miuta kuitenkin pelottaa, että jos se ei olekaan oikee ala miulle. Toisaalta oon siinä mielessä hyvässä asemassa et miulta löytyy kuitenkin se yks AMK-tutkinto, millä hakee oman alan töitä, jos nuo fyssariopinnot ei olekaan se oma juttu.
Onneks nykyisin uudelleen kouluttautuminen tai alan vaihtaminen ei oo mitenkään harvinaista ja sen voi tehdä myöhemmälläkin iällä :) ja oon kans samaa mieltä, et asioilla on tapana järjestyä :)
Hei, muistankin kun taisit kommentoida miun vanhaan blogiin että pääsit kans fyssariksi opiskelemaan! :-)
PoistaTuo uudelleen kouluttautuminen on nykyään kyllä tosi yleistä ja onneks mikään ammatti ei sulje pois muita mahdollisuuksia - päinvastoin kaikki osaaminen on tosi arvokasta työmarkkinoilla ja ihan noin elämänkokemuksenkin kannalta :-)
Tsemppiä siullekin Sanna töiden kanssa ja ennenkaikkea fyssariopintojen parissa, vuodessakin oppii jo hurjasti kaikkea uutta! :>
Ei huolta, tuo epävarmuus on ihan normaalia. Ite koin melkolailla saman, vähän eri yksityiskohdilla vaan. Omasta kokemuksesta sen verran, että tosiaan arvoin ihan hulluna sitä, että mitä teen. Amkiin menin ensimmäisenä opiskelemaan yhtä alaa ja tajusin hyvin nopeasti, että ei, ei tää vaan millään osu itelleni. Sit vaihdoin yliopistoon toiselle alalle, enkä kyllä rehellisesti sanottuna nykytilanteeseeni vois olla paljoa tyytyväisempi - myöskään, en kyllä tiiä yhtään mitä muuta enää voisin opiskella! Stressi sun muu on kadonnut itelläni kokonaan, mikä on hieno asia - siihen taipuvaisuutta on vähän turhankin paljon välillä :) Oon myös ite ihan todella tyytyväinen siihen, mitä polkua oon kulkenut, ei oo nimittäin jäänyt jossiteltavaa! Oon kokeillut ja valinnut sen, mikä on mietityttänyt.
VastaaPoistaJa sen vielä sanon, että itteäni jotenkin hirvitti sitten kuitenkin se yliopisto-opiskelu ennen kun menin sinne. Siitä huolimatta, että olin kyllä tavallaan varma jo lukiossa, että nykyinen alani on se mitä haluun opiskella. Jotenkin sitä sai sillä stressillä omat unelmat vaikuttamaan pelottavilta. Ehkä oikeesti on hyvä, että omat haaveet vähän jännittää. Mutta nimenomaan, asioilla on tapana järjestyä, tsemppiä!
Kiitos ihanasta tsemppikommentista Mona :-) Tuntuu niin helpottavalta lukea että muutkin on käynyt jotakuinkin samoja fiiliksiä ja että kaikille ei vaan käy niin että automaattisesti päädytään "oikeaan paikkaan" heti ekalla kerralla. Oon myös ihan samaa mieltä - kun kokeilee ja kattoo kaikki mahdollisuudet niin ei jää mitään jossiteltavaa :-)
PoistaOotan jo itekin sitä, että nää tulevaisuudensuunnitelmat selkeytyy ja pääsee stressistä eroon. Kummasti sitä jaksaa opiskella jos motivaatio on kohdillaan ja kaikki se koulun eteen tehty työ tuntuu jollain tavalla merkitykselliseltä ja "omalta jutulta"! Onneks on olemassa unelmia, haaveita ja tavoitteita, ilman niitä tää elämä vois olla lopulta aika tylsää :-)
Elin ihan samoissa stereotypioissa "bisnesnaisista" ja toimistotyöstä, kun lähdin opiskelemaan kaupallista alaa. Ala tuntuu olevan tietyllä tapaa vähän semmoinen kupla, iso möhkäle, josta ensimmäisenä tulee mieleen aina juurikin nuo kaksi edellämainittua stereotypiaa ja niiden jälkeen heti kaupan kassa. Työvaihtoehdot tietysti riippuvat ja määräytyvät osittain sen mukaan, mihin haluaa itse erikoistua ja mistä on kiinnostunut. Esimerkiksi itse koen tosi kaukaisena kaikki pörssihommat sun muut talousjohtajan pestit, jotka monesti tulee mieleen kauppista ajatellessa. Sen sijaan haluaisin tehdä jotain someen ja tapahtumanjärjestämiseen liittyvää duunia. Niihinkin kaupallinen koulutus on ensisijaisena ehtona. Ja nykyään on aikamoinen trendi tehdä kaikkea tiimeissä duunipaikoilla ;) Se on kuitenkin aivan varmaa, että oli pääaineena mikä vaan, kaupallinen koulutus ei varmasti mene hukkaan. Näin ajattelin myös lähtiessäni opiskelemaan tradenomiksi, joka ei millään lailla ollut oma haaveeni. Haaveet olivat siellä jossain urheilujournalismin suunnilla, mutta otin paikan vastaan, enkä ole hetkeäkään katunut. Ja jos vielä joskus haluan opiskella journalismia, nykyiset urheilumarkkinoinnin ja -johtamisen opinnot tukevat sitä ihan täysin.
VastaaPoistaOon myöskin aivan samaa mieltä sen suhteen, että asioilla on tapana järjestyä. Enpä olisi valkolakin päähän painaessani uskonut tai osannut edes haaveilla siitä, että oon neljän vuoden päästä samaan aikaan Saksassa huippuyliopistossa opiskelemassa Sport Economicsia saksan kielellä! =) Tsemppiä, kyllä kaikki järjestyy!
Nojoo, nimenomaan nuo stereotypiat tulee mieleen tosi usein, vaikka tiedän että kaupallinen koulutus ja ala on paljon paljon enemmän. Ehkä juuri se kaupallisessa alassa sekä kiehtoo että samaan aikaan vähän "pelottaa", että mahdollisuuksia on niiiiiin paljon. Itse vois vaikuttaa niin paljon tutkinnon sisältöön ja sitä kautta sitten työkenttään mille haluaa suunnata :-)
PoistaJa hei, nauti siellä vaihdossa joka hetkestä! :-) Vaihto-opiskelu jossain ulkomailla on itseasiassa yksi miunkin haaveitani, päädynpä mille alalle tahansa :') Ja siitä on aivan varmasti hyötyä niin työelämässä kuin ihan muussakin elämässä!