Jokainen miun blogia vähänkään pidempään seurannut tietää, että oon potenut viimeiset pari vuotta melkeimpä kroonista ammatinvalintakriisiä. Pääsin suoraan lukiosta vähän vahingossa fysioterapeuttikoulutukseen AMK:hon, jonne olin hakenut osittain siksi että johonkin piti hakea, ja oon kuitenkin aina tykännyt liikunnasta ja ihmisten kanssa työskentelystä. Olin aina ajatellut itseni opiskelemaan yliopistoon ja alaksi olin ajatellut kauppista. Ala, joka avaa aikapaljon mahdollisuuksia eikä tarviis vieläkään tietää, mitä haluaa tehdä sitten isona.
Kerroin viime keväänä
tässä postauksessa pohdiskelujani sen oman polun löytämisestä ja epävarmuuttani siitä, mitä oikeesti haluan tehdä. Tämän kevään haussa aion hakea jälleen opiskelemaan yliopistoon, mut en kauppikseen, vaan Helsingin yliopistoon opiskelemaan logopediaa. Eli siis miusta tulisi isona puheterapeutti!
Kevät näyttää aikalailla tältä
Hakupäätöstä ja alavalintaa on pyöritelty päässä jo useampi kuukausi ja tällähetkellä miun luku-urakka on jo hyvää vauhtia käynnissä. Tiedostan myös sen, että logolle on tosi vaikeeta päästä sisään eikä 25 alotuspaikan 15 opiskelijan ensikertalaiskiintiö ainakaan helpota sisäänpääsyä (
eli siis "miulle mahdollisia" alotuspaikkoja jää jäljelle huikeat 10..) mutta tiiättekö mitä, minuu ei ahdista tänä keväänä nää ammatinvalinta-asiat enää yhtään! Jos en pääse tänä vuonna, pääsen sit joskus myöhemmin. Kun ollaan vihdoin päästy koulussa oikeasti sen fysioterapian makuun ja opinnot liittyy entistä enemmän siihen käytännön ammattiin, oon tajunnut tykkääväni oikeastaan näistäkin hommista ja jos ei koulupaikka aukea, meinaan kyllä varmaan suorittaa tän tutkinnon loppuun. Tähän asti kun ongelmana on ollut myös se, että nykyinen ala ei nappaa ja iso osa ammatinvalinta-ahdistuksesta tuli myös siitä. Luulen kuitenkin, että puheterapeutin ammatti olis vielä enemmän semmonen miun juttu, jota kohti suuntaan vaikka sitten fysioterapeutin opintojen jälkeen. Logopedian opintoihin kun kuuluu mm. kielitieteitä ja psykologiaa = ihan miun lemppareita :-)
Joku ehkä tässä kohtaa miettii, että mites kun miun poikaystävä asuu Lappeenrannassa? Noh, meidän kohdalla se tarkottais sitä että parisuhde jatkuis "etäsuhteena". Antti on ollut ehkä se eniten minuu kannustava ja tsemppaava ihminen tässä, ja sen takia "uskallankin" hakea, kun tiedän että toinen on täysin tässä miun tukena ja turvana. Jos mie vaan pääsen kouluun sisään, kaikki kyllä järjestyy ja Lappeenranta-Helsinki väli on tosi sujuva ja autolla vaan pari hassua tuntia. Antin oma ala on myös sellainen, että työmahdollisuudet ja diplomityöpaikat sijaitsee suurimmaksi osaksi pk-seudulla, ja suuntautuminen sinne päin Suomea on ihan luontainen muutenkin - parin vuoden päästä muutettais sinne luultavasti kuitenkin.
Semmosia ajatuksia sunnuntaiaamuun tälläkertaa. Onko siellä ruudun toisella puolella tämän kevään hakijoita, vai onko oma ala löytynyt jo? :-)
Oo, superia!! Ala kuulostaa tosi mielenkiintoselta ja ihanaa jos sua ei tällä kertaa stressaa se sisäänpääsy - niinku sanoit, ens kerralla uudestaan jos jostain syystä nyt ei nappaa! :-) ihan hurjasti tsemppiä luku-urakkaan! Ja ainiin, teijän suhtautuminen kaukosuhteeseen on ihailtava <3
VastaaPoistaHihii, tuo ois kyllä ihan semmonen miun juttu - ala täynnä mahdollisuuksia ja töitäkin riittää paremmin kuin hyvin, ennemmin tai myöhemmin mie vielä haluan tuossa ammatissa toimia! :-) Ja joo, kyllä toi kaukosuhdeasia tässä on paljon mietityttänyt ja on tosi tärkeetä että siihen molemmat suhtaudutaan näin<3
Poistatsemppiä kevään lukemiseen ja tuleviin pääsykokeisiin :-) toivottavasti tärppää, ja varmasti tärppääkin ennemmin tai myöhemmin kunhan vaan sinnikkäästi yrittää.
VastaaPoistaitse olin aivan pihalla lukion jälkeen mitä haluaisin tehdä tai opiskella, silloin laittoi vain hakuja sillä periaatteella "tää olis kivaa" mutta ei osannu viel jotenki ajatella sen pidemmälle, vuoden pohdiskelujen ja vähä niinkuin välivuoden jälkeen mieleen tuli sit hoitoala. sieltähän se oma ala sitten löytyi, oon nyt viime joulukuussa valmistunut sairaanhoitaja enkä vois ajatella, että tekisin mitään muuta työtä :-) ainakaan tässä vaiheessa ja oon saanu ihan unelmatyöpaikankin, että kävi paremmin kuin hyvin.
ja itse oon myös etäsuhteessa poikaystävän takii tämän miun unelmaduunipaikan vuoksi, molemminpuolin tuetaan ja tsempataan ja ehkä etenkin just tällaisissa työ/opiskeluasioissa se on tärkeetä, että saa tehdä myös sitä mitä itse haluaa :-) kyllä se suhde sen kestää, ja etenki jo ennestään pidempään kestäneessä suhteessa.
Kiitos oikein paljon! :-) Ennemmin tai myöhemmin tärppää ihan varmasti. Miulla on ollu tuo ihan sama, että en jotenkin oo osannu ajatella asioita pidemmälle ennenkun vasta nyt viimesyksyn jälkeen on alkanu selkiytyä :-) Onneks oon vasta pari kuukautta päälle 20 vuotta niin on tässä aikaa vielä tehdä töitä sit joskus :-D
PoistaIhana kuulla, että oot päätyny tekemään työtä, mistä nautit! Työ on kuitenkin iso osa elämää niin on tärkeetä että siitä tykkää :-) on niin samaa mieltä, työ/opiskeluasiat on kuitenkin tosi isoja juttuja ja miun mielestä parisuhdekin voi hyvin, kun molemmat saa opiskella/tehdä työkseen sitä mitä rakastaa :-) Ollaan myös vierestä nähty monta esimerkkiä siitä, että parisuhde voi toimia vaikka opiskeltais eri paikkakunnilla ja se on myös lisänny luottamusta tähänkin asiaan!
ooo tsemppiä! poikaystävän sisko on myös just helsinkiin hakemas logopediaa ja on kyl vaikeaa päästä, mitä oon naapurissa asuvalta logopedikaverilta kuullu :-D toivottavasti nappaa (kiintiöt on perseestä)!!
VastaaPoistaJoo, kyllähän nuo realiteetit on mitä on enkä tässä nyt vielä ala asuntoa etsimään, mut joskus vielä jos ei tänä keväänä!! :-D
PoistaOi, puheterapeutteja tarvitaan joka suunnassa! Kuulovammaiset, kuurot ja tämmöiset tarvitsee sellaista.. Onnea matkaan! Itse olin puheterapeutilla viimeksi nelosluokalla eikä ole tarvinnut sitä enää. :) Olen itse kuulovammainen.
VastaaPoistaÄlä huolehdi, mihin sä lähdet opiskelemaan, et ole ainoa samassa tilanteessa. Olen itse ihan pihalla. Minä haluaisin opiskella psykologiaa, mutta en tiiä olisinko valmis siihen.. :/
Puheterapeuteille kyllä riittää työpaikkoja ja mahdollisuudet alalla on tosi laajat, kun kuntoutettavia riittää niin aikuisten kuin lastenkin puolella ja häiriöiden kirjo on tosi laaja :-)
PoistaKyllä se oma unelma-ammatti siullekin löytyy vielä jostain ennemmin tai myöhemmin! :-)
Mulla oli sama fiilis just kun oli alottanut amk. Opiskelen siis sairaanhoitajaks ja eka syksy oli vaan anatomiaa ja fysiologiaa (kiinnostavaa, mutta raskasta opiskeltavaa!) ja projekti työskentelyä. Olin monta kertaa turhautuneena ja lopettamassa koulua. Onneks en lopettanut, koska heti nyt keväällä on päässyt käytännönläheisen aiheen opiskeluun ja tykkään niin paljon! :) Zemppiä hakuun, peukut pystyyn että oot tarpeeksi hyvä ja pääset sisään! :)
VastaaPoistaOih, kuulostaa niiiiiin tutulta..:-D Anatomian ja fysiologian opiskelu on kyllä raskasta kun monet asiat on tosi monimutkaisia, ja oon itse ruvennut vasta nyt tänä keväänä oikeesti tykkäämään nykyisestä koulusta kun tehdään vähän muutakin (=mitä oikeesti se työ tulee olemaan) ku vaan pelkkää ulkoaopettelua ja ryhmätöitä :-D Kiitos tsempeistä, toivotaan että tärppäis!:-)
Poista