
Vielä vähän keskeneräinen, mutta silti tuntuu ja näyttää jo kodilta. Tykkään siitä, miten meidän asuntoon paistaa aamuaurinko, ja siitä, että (lasitetulta!) parvekkeelta on näköalat järvelle päin. Rakastan meidän makuuhuoneen valkoista virkattua mattoa, nettikirpparilta bongattuja pinnatuoleja (jotka saavat ihan näinä päivinä uutta maalipintaa. Heihei vihreä, tervetuloa tyylikäs ja ajaton musta!) ja sitä, että kaiken ylimääräisen tavaran saa vaatehuoneeseen piiloon. Ja sitä, miten tää koko asunto on ihan meidän näköinen, paljon enemmän meidän näköinen kuin edellinen koti (joka sekin oli kyllä ihan hyvä). Myös miun poikaystävä on kiinnostunut siitä, miltä kotona näyttää, ja ollaankin suurimmaksi osaksi päätetty sisustusratkaisuista yhdessä. :-)
Osan kodikkuudesta tekee myös ehdottomasti se, että kaikki tärkeät ihmiset on lähellä. Meidän edellinen asunto sijaitsi niin kaukana ystävistä, että oltiin 99% ajasta kotona ihan vaan kahdestaan. Nyt, kun kavereita löytyy naapurista ja muutenkin samasta naapurustosta, on ollut tosi kiva kutsua tyypit ihan vaan kahville tai hetkeksi höpöttelemään. Ja ehkä vähän myös juomaan viiniä.. Kodin tekee kuitenkin loppupeleissä myös tärkeät ihmiset, ei se oo pelkästään ulkoisista puitteista kiinni. :-)

Oi, Katri, ihanaa kuulla siun ajatuksia asunnostanne! <3 Oikein ihanaa syksyä teille molemmille.
VastaaPoista