PÄÄSYKOKEET - MITÄ TEKISIN TOISIN, MITÄ SAMALLA TAVALLA?

Oon kerennyt kesän aikana analysoimaan kevään luku-urakan ainakin sata kertaa etu- ja takaperin ja vaikka paljon tein keväällä oikein, on monessa asiassa ensi keväälle vielä parannettavaa. Kyllä, meinaan nimittäin hakea ensi keväänä uudelleen. Jäin siis lopulta viidennelle varasijalle, kun kouluun otetaan sisään 25 opiskelijaa, eli se jäi niin lähelle, mutta samalla tosi kauas. Oletuksena näissä pohdinnoissani on, että pääsykoemateriaali pysyy samana (ainakin se on usean vuoden ollut kirjat Anatomia ja Fysiologia - rakenteesta toimintaan & Puhuva Ihminen + tänä keväänä mukaan tuli myös aineisto-osio), vaikka sehän selviää vasta myöhemmin.

Osa asioista käsittelee ihan vaan logopedian pääsykoetta - osa miettimistäni asioista on ylipäätään pitkään ja melko raskaaseen pääsykoeurakkaan liittyviä.



MITÄ TEKISIN ERI TAVALLA

1. Anatomia ja Fysiologia - keskity enemmän rakenteellisiin määrittelyihin, lue koko alue tämän vuoden tavoin huolella ja tarkkaan, mutta pidä pieni painopiste kuitenkin puheterapeutin kannalta oleellisimmissa elinjärjestelmissä. 
Logopedian pääsykoe on siitä kiero, että siinä voidaan kysyä alueesta mitä tahansa. Oon kuullut, että joskus on tainnut olla pari kysymystä suolistobakteereista, vaikka käytännön työssä ne ei oo puheterapeutille läheskään yhtä tärkeitä, kuin suuhun, hengitykseen, aivoihin yms. elimiin liittyvät toiminnot ja rakenteet. Niissä tein virheitä, ja niitä olisi pitänyt lukea vielä enemmän ajatuksella, painottaa hieman enemmän. Tänä vuonna kysymyksissä oli vieläpä tosi paljon kyseisiin elimiin liittyviä kysymyksiä, eli painotuksesta olisi tämän kevään lukemisessa ollut hyötyä.

2. Pidä lepopäiviä, ajattele välillä jotain ihan muuta kuin pääsykoekirjoja.
Vaikka onkin ihan normaalia, että pääsykoekirjat on sun uusia bestiksiä, pitää välillä hengähtää, ja tää on yks iso asia, missä itselläni on korjattavaa. Luin opiskelun ohessa, eli kaikki viikonloput ja illat, ja huilaamiseen jäi liian vähän aikaa (lue: ei ollenkaan). Voitte vaan arvata, että loppukeväästä olin aika väsynyttä tyttöä. Ens keväänä alotan lukemisen niin aikaisin, että jää ainakin yksi täysin lukuvapaa päivä joka viikko.

3. Syö, liiku ja nuku hyvin ja järkevästi.
Jos stressaa ihan kamalasti henkisellä puolella, pitäisi fyysistä stressiä koittaa hillitä eli toisin sanoen silloin ei saa treenata liian kovaa. Kävelylenkkejä raittiissa ilmassa ja kevyttä jumppaa, crossfittiä ehkä myös, mutta ei liian raskaita treenejä. Ens keväänä aion kiinnittää paremmin huomiota syömiseen, eli stressihiilarit vähemmälle (niitä muuten meni viimekeväällä, ihan liikaa.) ja reippauspalkintosuklaalevyt jää kauppaan, sen sijaan pyrin hellimään itseäni hyvillä jutuilla. Syömällä hyvää ruokaa ja hyvin, mutta samalla fiksusti ja ravitsevista. Aion myös pitää unirytmistä kiinni ja pyrkiä olemaan peiton alla viimeistään heti kympin jälkeen.

4. Jäsentele asiat niin hyvin, että jännityksestä huolimatta tiedät, mitä vastaat ja miksi.
Etenkin Puhuva Ihminen -kirjan virheistä oikeastaan kaikki ratkaisevat virheet olivat semmoisia, että tiesin asian, mutta ovelan kysymysasettelun ja jännityksen yhdistelmä sai epäilemään itseään ja osaamistaan, ja asiat sekottuivat päässä. Ens keväänä vaan enemmän taulukointia, asioiden erotteluja ja rutiinia niin mennään sisälle kouluun vaikka miten jännittäisi koepaperit edessä.

5. Älä lue enää parin viimeisen päivän aikana.
Terveisin sain eräältä puheterapeutilta perjantaina vinkin kerrata syljeneritys (+pari muuta juttua) huolella, kertasin syljenerityksen huolellisesti lauantaina ja vastasin maanantaina syljenerityskysymykseen väärin. Ja aivot löi sen kysymyksen kohdalla ihan tyhjää. Kurssikokeessa edellisenä iltana kertaminen ehkä toimii, mutta kun luettavaa on ~800 sivua ja opeteltavia pikkutarkkoja asioita niin paljon kuin logopedian pääsykokeessa, ei parissa päivässä oo enää paljoa mitään tehtävissä.

6. Alleviivaukset.
En tiedä, oonko alleviivaus-ihminen, mutta ajattelin kokeilla ens keväänä tätäkin keinoa ja alleviivata kirjoja (jotka muuten meinasin ens vuonna ostaa itselle, tänä keväänä sain ne niin hyvin tiedekirjastosta lainaan etten kokenut tarpeelliseksi)



MITÄ MEINAAN TEHDÄ, KUTEN TÄNÄ KEVÄÄNÄ

1. Itselle sopiva lukusuunnitelma. 
Paino sanalla itselle sopiva, sillä lukusuunnitelman voi tehdä niin monella eri tavalla. Itselleni sopii parhaiten, että otan tavoitteeksi lukea tietyn alueen/kappaleen huolella ja niin, että ymmärrän lukemani. Tuntimääristä en niinkään perusta, sillä miulle tärkeämpää on asian ymmärtäminen kuin se, oonko istunut kirjastossa 2 vai 6 tuntia. Pitkän tähtäimen lukusuunnitelman laadin samalla tyylillä - mitä asioita on tarkoitus lukea milloinkin.

2. Mikäli kokeeseen tulee kokeessa jaettavan materiaalin osio, perustele kaikki vastaukset itsellesi alleviivaamalla ne materiaalista. 
Sain tästä osiosta täydet pisteet ja tiesin sen jo kokeesta lähtiessäni, sillä pystyin perustelemaan jokaisessa kohdassa alleviivauksilla, miksi vaikkapa vaihtoehto C on oikein ja vaihtoehdot A, B ja D väärin.

3. Heikkona hetkenä mieti, mikä on sun tavoite ja päämäärä.
Niitä heikkoja hetkiä tulee ihan varmasti, mutta kun pitää mielessään sen unelman, mitä kohti on menossa, ei enää tunnukaan ihan niin vaikealta tarttua kirjaan ja opetella valkosoluja tai foneemeja. Onneks miulla on tulevana vuonna myös maailman ihanimman puheterapeuttitiimin tuki takanani, ja oon ihan varma että ne kyllä potkii minuu pepulle, jos oon sen tarpeessa.

Kaiken kaikkiaan oon kuitenkin tosi ylpeä siitä, miten hienosti luku-urakka kokonaisuutena sujui vaikken sisään päässytkään. En kertaakaan meinannut ihan oikeasti luovuttaa, vaikka jouduin kyllä tekemään ison työn itseni kanssa, ja oon kevään jälkeen ollut monessa mielessä paljon "vahvempi". Monen kuukauden työläs pääsykoeprojekti on sellanen, mitä ei voi ymmärtää kuin vasta koettuaan sen, ja ens keväänä tulee varmasti olemaan paljon helpompaa kestää ne tietyssä vaiheessa tulevat "ei tästä tuu yhtään mitään en tuu ikinä pääsemään, saako nää kirjat heittää vaan seinään???" -ajatukset, kun ne on jo kerran elänyt. Ens keväänä mennään muuten sisään niin, että heilahtaa.