TOIPUVAN TREENAAMINEN

Ajattelin kirjoittaa vihdoin miun pitkästä "toipumisprosessista" tänne bloginkin puolelle, toivottavasti tää herättää edes jotain ajatuksia liikunnasta, hyvästä olosta ja terveyden merkityksestä :-) Ennenkaikkea tää on miulle henkilökohtaisesti tärkeää saada purettua näitä kokemuksia sanoiksi myöhempää lukemista varten.

Vuosi sitten olin oikeastaan aika hyvässä kunnossa. Hyvällä kunnolla en tarkoita tässä postauksessa erottuvia vatsalihaksia ja alhaista rasvaprosenttia, vaan sitä, että keho voi hyvin ja liikunta toi energiaa ja iloa arkeen. Lukulomalla aikaa treenaamiseen oli myös päivisin ja aloin käymään treenaamassa aamuisin ja päällisin puolin treenit kulkivat tosi hyvin. Viime keväänä kirjoitusten iskiessä päälle tapahtui kuitenkin jotain. Iltaisin en meinannut saada unen päästä kiinni, sykkeet huitelivat korkealla ja olo oli yleisesti ottaen tosi heikko. En myöskään palautunut kunnolla ja lihakset olivat jatkuvasti kipeät. Stressi vei miun kropan mahdollisesti jopa ylikunnon rajamaille.

Kirjoitusten jälkeen elämä oli tavallisen tasaista mutta liikunnan kanssa piti ottaa maltilla. Huhtikuun lopulla sairastuin "flunssaan". Kuumetautia seurasi järkyttävät vatsakivut ja ihottuma, joka tuntui ja näytti siltä, kuin olisin kävellyt puolitoistametrisen nokkospuskan läpi. Meni muutama päivä, ja ruoka ei enää pysynyt sisällä ja nukkuminen oli mahdotonta voimakkaiden vatsakipujen takia. Viikon päästä sain diagnoosin: mononukleoosi. Mononukleoosi aiheutti rajun maksatulehduksen ja mm. pernan turpoamisen. 

Miulla on puhelimessa ihan älyttömästi kuvia mitä oon ottanut sairaalassa ja tätä postausta tehdessä selasin niitä taas pitkästä aikaa. Näitä tuli monesti otettua ihan vaan ajankuluksi ja toisaalta taas lähetettyä poikaystävälle joka tuolloin oli vielä intissä. Enpähän ainakaan enää pelkää verikokeita tai tippaletkun laittoa jos ajattelee positiivisesti :-)

Alkukesä meni töitä tehdessä kunnes heinäkuun helteillä sain taas flunssapöpön joka eteni keuhkokuumeeseen asti. Jouduin kuukauden sairaslomalle ja vuodelepoon, sillä keuhkoihin oli kertynyt nestettä ja leposyke oli lähes 120.
Miulla ei ollut harmainta haisuakaan siitä, miten pitkä prosessi toipuminen flunssapöpöä rajummista sairauksista loppujenlopuksi onkaan. Miun kroppa on kokenut vuoden aikana kovia: ryhti on huonontunut koska oon joutunut lepäämään niin paljon. Hengästyn edelleen tosi herkästi (mm.rappusissa) ja peruskunto on huono. Lihakset ja nivelet kipeytyvät herkästi jo pienestäkin rasituksesta. Säikähdän kovia kipuja, sillä viimevuoden sairaalareissut on vieläkin mielessä.

Entäs tämän hetkinen tilanne? Voin omasta mielestäni ihan hyvin. Tulevana fysioterapeuttina oon sitä mieltä, että liike on lääke. Koska miun kroppa on edelleen toipumassa, pitää salilla olla tarkkana. Pienillä painoilla, sopivan kevyesti ja kehoa täytyy kuunnella eikä mitään rääkkitreenaamista voi edes harkita, sillä palautuminen on hitaampaa kuin "terveellä". Perna on vieläkin normaalia suurempi ja se aiheuttaa välillä vatsakipuja, saan myös fyysisiä oireita pienestäkin stressistä jonka takia keväällä käynkin vähemmän koulua.
Haaveilen siitä, että jaksaisin tulevan kesän jälkeen käydä pienellä juoksulenkillä ja valita jumpan sen mukaan, mitä haluan tehdä, en sen perusteella mitä "saan" tehdä. Tällähetkellä foamroller, jääpallo, jumppapallo, msm-jauhe, soutulaite, lihashuoltotunnit ja bodybalance on miun parhaat treenikaverit (poikaystävän lisäksi, haha). Ei levypainot tai sykehuiput. Saliohjelmani on yksijakoinen, eli treenaan koko kropan kevyesti kerralla, muutaman kerran viikossa. Mahdollisimman paljon myös ulkoilua ja mahdollisimman vähän stressiä elämästä ylipäätään! 

Oon kuitenkin ihan fine tän tilanteeni kanssa. Koen silti harrastavani liikuntaa ja treenaavani monipuolisesti ja omalla tavallani "tavoitteellisesti". Hyvä, energisempi vointi, ja peruskunto kun on tavoitteena miun mielestä vähintään yhtä merkittäviä kuin näkyvät lihakset ja maastavetomaksimit. :-) Toisaalta taas treeniblogeja lukiessa iskee välillä haikeus ja jonkunlainen kateus siitä, että mie en vielä pitkään aikaan pysty treenaamaan niin kovaa kuin oon ennen pystynyt.

Linkkaan tähän loppuun vielä voimabiisin (>KLIK<) , joka nostaa joka kerta kyyneleet silmiin. Haluan todellakin uskoa että kaikesta huolimatta"nousen ylös voittajana".